ina

Oon vaan niin onnellinen täällä, en edes oikeen tiedä mitä kirjoittaa. Mulle on tapahtunut niin paljon kivoja asioita, ja huomaan vaan lähes joka ilta meneväni hymyillen nukkumaan, siitä huolimatta että joskus töistä kotiuduttuani kello on saattanut näyttää lähemmäs puoltayötä (muotiviikon aikana).

Työpaikka on edelleen aivan ihana. Muhun luotetaan, enkä tunne oloani "harjoittelijaksi" mut on alusta lähtien otettu niin hyvin mukaan tiimiin ja kaikki ovat vaan niin loistavia tyyppejä, että joka päivä yllätyn siitä kuinka nopeasti päivä on taas mennyt.
 Oon saanut tehdä kaikenlaista, niin kaavoituksesta ja tarvikkeiden noutamisesta, suunnitteluun ja lopullisten vaatekappaleiden valmistukseen. Saan sanoa mielipiteeni ääneen ja niitä jopa kysytään. Pomollani on sellainen "opettavainen" ote, eikä sellainen palkatonta työvoimaa- asenne mitä valitettavan monessa työharjoittelussa itselläni on aiemmin ollut ja varmasti yleisesti kaikilla ketkä ovat työharjoitteluja tehneet.

Perheeni käydessä vierailulla täällä Berliinissä pomoni suorastaan vaati tavata heidät ja vilpittömästi kehui työtäni. Myös suunnilleen joka päivä töistä lähtiessäni saan kiitosta panoksestani. Se ehdottomasti vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen.

Olen nyt viime viikkojen aikana nähnyt kuinka mallisto luodaan. Kun aloitin työt kuusi viikkoa sitten, oli mallisto siinä vaiheessa että lopulliset kankaat oli juuri saatu päätettyä. Nyt viimeviikon muotiviikolla mallisto oli esittelykunnossa mahdollisten ostajien käydessä vierailuilla.

Muotiviikollekin tosiaan sain ihan omat liput ja kutsut muutamaan näytökseen ja kävin Show&order nimisessä Fashion Tradessa tutustumassa tuleviin trendeihin ja uusiin merkkeihin.

Se vapaa-aika mitä töiden oheen on jäänyt, on kulunut tekemällä kaikenlaista. Kaiken lisäksi on aina sellainen olo ettei oikeen haluaisi vaan maata kotona nyt kun on täällä, tänäänkin mietin että voisinkohan hyvällä omallatunnolla olla vaan tekemättä mitään. Neljään asti pystyin, sitten oli lähdettävä ulos, ja päädyin katsomaan katukorista rautatieasemalle!

Perheeni käydessä täällä vierailulla autolla, tuli myös tutustuttua enemmän tämän maan synkkään historiaan. Kävimme Sachsenhausen nimisellä entisellä natsien keskitysleirillä Oranienburgissa. Tarinoita ja paikkoja tuli luettua ja nähtyä ihan lievään ahdistukseen asti, mutta olihan se silmiä avaavaa ja opettavaista.

Loppuviikko on mennyt rennommissa merkeissä yöleffassa ja kattoterassilla Tarun kanssa!