Elämäni kesä

Vakaa aikomukseni oli kirjoittaa jokaisesta viikosta erikseen, mutta viimeisimmän postauksen jälkeen tietokoneeni laturi irtisanoutui tehtävästään ja lähes puolet ajasta mentiin vain puhelimen voimin, mistä siitäkin meni sitten näyttö tuhannen säpäleiksi. No yritetään nyt jälkikäteen sitten näin!

Olen nyt siis ollut Suomessa pari viikkoa, ja tottuminen tähän tuntuu olevan vaikeampaa kuin silloin kesän aluksi Saksaan. Huomaan kokoajan vertailevani miten kaikki oli paremmin sielä ja mitä tekisin juuri nyt jos vielä olisin sielä. (Lennonvaraussivut ovat ahkerassa tarkkailussa parhaillaan.)

Työpaikkani ei ikinä lakannut olemasta mahtava, mikään kupla ei "puhjennut". Työkaverit olivat/ovat aivan ihania ja edelleen olemme yhteydessä lähes päivittäin. Yksi heistä on tulossa Suomeen tässä syksyn aikana ja toinen, joka lopetti työt Cruballa heinakuussa varmisti että ehdimme vielä nähdä ennen kotiinpaluutani. Kyyneliltäkään ei viimeisenä päivänä tai oikeastaan viikkona vältytty, todellakaan.

Sain huimasti vastuuta töissä ja tein paljon kaikkea. Joinain päivinä avasin liikkeen ja hoidin sitä yksin jopa tunteja. Saksaa tuli puhuttua etenkin kesän loppupuolella ja yllätin itsenikin sillä kuinka hyvin se oikein olikaan alkanut sujua. Nyt täytyy vaan keksiä keinot pitää sitä yllä.

Ennen tätä kesää vähiten mieluisa vaihe vaatteen valmistamisessa oli kaavoitus ja kankaan leikkuu, mitä nyt tein oikein urakalla. Ennen saatoin vähän jopa "pelätä" lopullisen kankaan leikkausvaihetta. Nykyään se ei tunnu missään, sain paljon helmojen ja lahkeiden lyhennys- tehtäviä loppua kohden koska olin kuulemma "rohkea" leikkaamaan. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta se on sellainen juttu mitä aina vähän jännittää, koska jo leikattua kangasta ei voi taikoa takasin. (Varsinkin kun tietää kankaan olevan satojen eurojen arvoista silkkiä, cashmerea tai vauva-alpakan villaa...)

Opin konkreettisesti paljon lisää kaavoituksesta, koska se jäi melko vähälle koulussa. Lähes kaikki mallistojen vaatteet perustuvat jotenkin toisiinsa. Monena päivänä tehtävänäni oli etsiä jokin tietty vanhan malliston kaava ja muokata siitä täysin uusi vaate. Olen erittäin onnellinen siitä, koska tosiaan kaavoitukseen ei hirveästi koulussa syvennytty. Sain monet kerrat muokata vain pienen post-it mustekynäluonnoksen perusteella täysin uuden vaatteen.

Myös tyylitajuuni ja makuuni luotettiin, koska sain monet kerrat lähteä ostamaan ja valitsemaan kankaita, nahkaa tai vaikka nappeja. Sain rahat käteen ja tiedon siitä mihin materiaali on tulossa, ja joka kerta valinnoistani pidettiin.

Pääsin osallistumaan uuden malliston valokuvauksiin, mikä oli ihan superjännittävää ja opettavaista. Pääsin työskentelemään niin valokuvaajan, meikkitaiteilijan kuin mallinkin kanssa. Sain olla mukana valitsemassa lopullisia kuvia ja suunnittelemassa lookbookia. Tein myös kutsukortit uuden malliston New Yorkin ja Pariisin syyskuisiin näytöksiin.
Toinen huippuhetki oli tietysti Berliinin muotiviikko, josta jo aiemmassa postauksessa kerroinkin!

Yksi ehkä mielenkiintoisimmista työtehtävistä (josta en liian yksityiskohtaisesti voi kertoa) oli sellainen, että sain alusta asti suunnitella ja antaa ehdotukseni yhdelle asiakkaalle täysin uudenlaisesta vaatekappaleesta hänen keksintöään varten. Asiakas on siis saksalainen keksijä, jolla on visio vaatekappaleesta täysin uudenlaiseen tarkoitukseen. Tein omat ehdotelmani, jotka piirsin ensin paperille, sitten tein tekniset piirrustukset Illustratorilla tietokoneella ja lopuksi kaavoitin ja tein niistä mallikappaleet. Pääsin myös osallistumaan tapaamiseen asiakkaan kanssa, ja hän loppujenlopuksi päätyi yhteen suunnitelmaani! Nyt innolla odotan ja seuraan jatkoa asiasta.

Parasta työpaikassa oli kuitenkin ehkä työnantajan opettavainen ote ja asenne, vinkit Pariisin kangasnäytöksistä ja neuleisiin suuntautumisen kannattavuudesta. Hän opetti ja kertoi lähes joka päivä omien kokemuksiensa kautta minulle jotain uutta. Hänen asenteensa oli jotain täysin uutta minulle. Muotiala on "raaka" ja rankka. Yleensa kaikki muotialan harjoittelupaikat ja internshipit ovat palkattomia, ja se on ihan normaalia. Sitä ei edes ihmetellä. Pomoni suhtautuminen ja luotto oli ihan mahtavaa, mielipiteitäni kuunneltiin, eikä minua kohdeltu kuin harjoittelijaa. Minulla oli tasavertainen olo aina kaikkien muiden kanssa. Tästä halusin häntä erityisesti kiittää ja tätä oikeasti arvostin. Olen aivan varma että tiedot ja opit mitä kesän aikana erityisesti häneltä ja suunnitteluassistentilta sain ja kuulin, ovat vielä joku päivä kullan arvoisia.

Kesä täydensi loistavasti opintojani, koulussa keskityin paljon siistiin ompeluun ja erilaisiin tekniikoihin, mutta vaatteen valmistamisen alkuvaiheet jäivät ehkä hiukan vähemmälle painotukselle. Cruballa oli juuri päinvastoin, sain luoda uutta joko tyhästä tai entisiin vaatteisiin perustuen. paljon kaavoitusta ja "sämpläämistä". Usein menestykseikkäästi, mutta joskus joku vaate piti purkaa osiin monta kertaa ennenkuin siitä tuli hyvä.

Eniten tulee ehkä ikävä lähes jokapäiväistä lounasta Mr. Leen avokadosushia työpaikan naapurista... Yritin tätä jo epätoivoisesti tehdä kotona, ei vaan maistu yhtä hyvältä, voi itku... 

.
Täytyy sanoa että keväällä epäröin lähteä näin pitkäksi aikaa pois, enkä asettänut yhtään mitään odotuksia tai toiveita. Lähdin sillä asenteella että on mitä on ja tulee mitä tulee, aluksi jopa hieman harmitti että juuri sitouduttuani tähän ohjelmaan sain tietää että minulle olisi ollut palkallista työtä luvassa koko kesäksi.

Voin kuitenkin rehellisesti sanoa että oli elämäni paras päätös lähteä. Toistaiseksi paras työpaikka, aivan ihania uusia ihmisiä, maailman paras kämppis jota on jo hirmuinen ikävä, ehkä myös pieni piristävä lomaromanssi, kaupunki jossa ei koskaan tule tylsää ja varmuus siitä että olen oikealla alalla. Sanoisin että kannatti kyllä lähteä.

Danke für alles Berlin. 

Oon vaan niin onnellinen täällä, en edes oikeen tiedä mitä kirjoittaa. Mulle on tapahtunut niin paljon kivoja asioita, ja huomaan vaan lähes joka ilta meneväni hymyillen nukkumaan, siitä huolimatta että joskus töistä kotiuduttuani kello on saattanut näyttää lähemmäs puoltayötä (muotiviikon aikana).

Työpaikka on edelleen aivan ihana. Muhun luotetaan, enkä tunne oloani "harjoittelijaksi" mut on alusta lähtien otettu niin hyvin mukaan tiimiin ja kaikki ovat vaan niin loistavia tyyppejä, että joka päivä yllätyn siitä kuinka nopeasti päivä on taas mennyt.
 Oon saanut tehdä kaikenlaista, niin kaavoituksesta ja tarvikkeiden noutamisesta, suunnitteluun ja lopullisten vaatekappaleiden valmistukseen. Saan sanoa mielipiteeni ääneen ja niitä jopa kysytään. Pomollani on sellainen "opettavainen" ote, eikä sellainen palkatonta työvoimaa- asenne mitä valitettavan monessa työharjoittelussa itselläni on aiemmin ollut ja varmasti yleisesti kaikilla ketkä ovat työharjoitteluja tehneet.

Perheeni käydessä vierailulla täällä Berliinissä pomoni suorastaan vaati tavata heidät ja vilpittömästi kehui työtäni. Myös suunnilleen joka päivä töistä lähtiessäni saan kiitosta panoksestani. Se ehdottomasti vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen.

Olen nyt viime viikkojen aikana nähnyt kuinka mallisto luodaan. Kun aloitin työt kuusi viikkoa sitten, oli mallisto siinä vaiheessa että lopulliset kankaat oli juuri saatu päätettyä. Nyt viimeviikon muotiviikolla mallisto oli esittelykunnossa mahdollisten ostajien käydessä vierailuilla.

Muotiviikollekin tosiaan sain ihan omat liput ja kutsut muutamaan näytökseen ja kävin Show&order nimisessä Fashion Tradessa tutustumassa tuleviin trendeihin ja uusiin merkkeihin.

Se vapaa-aika mitä töiden oheen on jäänyt, on kulunut tekemällä kaikenlaista. Kaiken lisäksi on aina sellainen olo ettei oikeen haluaisi vaan maata kotona nyt kun on täällä, tänäänkin mietin että voisinkohan hyvällä omallatunnolla olla vaan tekemättä mitään. Neljään asti pystyin, sitten oli lähdettävä ulos, ja päädyin katsomaan katukorista rautatieasemalle!

Perheeni käydessä täällä vierailulla autolla, tuli myös tutustuttua enemmän tämän maan synkkään historiaan. Kävimme Sachsenhausen nimisellä entisellä natsien keskitysleirillä Oranienburgissa. Tarinoita ja paikkoja tuli luettua ja nähtyä ihan lievään ahdistukseen asti, mutta olihan se silmiä avaavaa ja opettavaista.

Loppuviikko on mennyt rennommissa merkeissä yöleffassa ja kattoterassilla Tarun kanssa!

Berliini, toinen viikko

Toinen viikko Berliinissä oli samalla kielikurssin toinen ja viimeinen viikko. Kurssi oli ihan ok, oli hyvä palautella vähän saksaa mieleen yli 1,5 vuoden takaisten yo-kirjoitusten jälkeen ja oli myös hienoa huomata että ymmärsi lähestulkoon kaiken puhutun. Kurssin toteutus tosin oli ainakin itselleni vähän epämukava ja kiusaannuttava. Menimme Paulan kanssa kielitestin perusteella ryhmään, jossa kaikki jo tunsivat toisensa ja olivat hyvinkin läheisiä. Ryhmään oli vaikeahkoa sulautua, saatika kuinka outoa olisikaan ollut mennä yksin. Opetustyyli oli suunnilleen pelkkää vuoropuhelua ja toisen opettajan joskus jopa hieman tökeröt kommentit ja vastaukset joillekin oppilaille eivät innostaneet juuri keskusteluun osallistumaan. Puhumalla oppii varmasti parhaiten, mutta kyseinen opetustyyli ei ainakaan omaan mieleeni juuri ollut. Muutaman viikon kielikurssi oli kuitenkin erittäin hyödyllinen, sitä ei voi kieltää. Rakennus ja koulun piha-alue olivat myös todella viihtyisiä! 

Tein myös toisen viikon kielikurssin ohella puolikasta päivää töitä iltaisin. Ja työpaikkani on edelleen aivan loistava. Saan tehdä paljon kaikkea, ja olen saanut suunnitella ja kaavoittaa jopa muutaman vaatekappaleen! Ihmiset työpaikalla ovat aivan ihania, ja olemme kuin samasta puusta veistettyjä yhden tyokaverini kanssa. Huomaamme joka päivä uusia yhtäläisyyksiä toisissamme ja jopa hiukan outoja asioita joita teemme ihan samalla tavalla, hah! 

Töissä olen saanut tehdä paljon tuttuja asioita, mutta uudelta kannalta. Teen nyt samoja asioita kuin ennen mutta tuottavuuden ja kysynnän kannalta. Esimerkiksi vaatteen suunnitteluprosessissa täytyy ottaa huomioon asiakaskunta, vaatteen toimivuus, tuotannon järkevyys, vaatteen sopivuus erilaisille vartalotyypeille ja vaatteen yhteensopivuus tekeillä olevaan mallistoon. Tähän mennessä olen lähinnä tehnyt vaatteita joko mittatilaustyönä asiakkaalle tai itselleni, jolloin ei suurempaa asiakaskuntaa ole tarvinnut miettiä. Sain myös loppuviikosta kuulla että olemme osallistumassa Berliiniin muotiviikoille jossain muodossa, myös minä! Aivan huippua!

Toisella viikolla ei pitkien päivien vuoksi vapaa-aikana hirveästi jaksanut seikkailla. Jossain hiukan joka päivä, mutta melko lähistöllä ja tuttuja juttuja. Perjantaina kun suomessa juhlittiin juhannusta, vietimme omaa pienimuotoista sellaista Paulan ja Jennan kanssa heidän asunnollaan. Sieltä sitten suunnattiin Tarun ja hänen kaverinsa kanssa hiukan tutustumaan Berliinin yö-elämään kahtena iltana ja oli hauskaa! Sunnuntaina menimme kaikkien kanssa East-side galleryyn katsomaan jäljellä olevan muurinpätkän.